Heippa!
Nyt on taas kuulumisien aika. Niinkuin joskus aikaisemmin mainitsin niin tuntuu että kirjoitan tänne aina kun olen surullinen tai jotain pahaa on sattunut. Se on kyllä totta.
Mua masentaa. Oon viimeaikoina itkeny joka päivä. Tällaista on ollut varmaankin viimeiset 3 viikkoa. Miesystävän kanssa ei mene hyvin. Mulla ei ole yhtäkään sillai todella läheistä ystävää jolle voisi avautua ja kertoa kaiken. Mulla ei ole ollut ikinä sellaista ja se sattuu :( Kaikilla on joku. Se on niin ihana nähdä kuinka jotkut on niin hyviä ystäviä, että ei voisi elää ilman toista. Ystävälle kerrotaan heti ensinmäisenä kaikki asiat ja voi olla toisen kanssa niin oma itsensä ja rento. Voi itkeä, nauraa, pelleillä pelkäämättä että toinen pitäisi sua jotenkin outona. Multa se puuttuu. Siksi en osaa oikein olla ihmisten kanssa enkä oikein tiedä miten olla ja käyttäytyä. Mulla on vaan satunnaisia kavereita ja nettikavereita, mutta nehän on täysin eri asia.
Eilen oltiin viettämässä yhen kaverini Tanjan synttäreitä. Siellä oli kieltämättä ihan kivaa vaikka tunsin itteni välillä aika ulkopuoliseks (niin kuin aina) Mentiin sitten jatkoille krouviin. Itse en siellä mitään juonu mutta olin vaan ihan seurana :) Sinne meno ei kuitenkaan ollut ihan paras ajatus. Koko ilta meni siitä eteenpäin ihan päin persettä. Olin kokoajan yksin. Jengi kävi röökillä ja sano mulle että vahdippa laukkuja ja juomia. Sitten he tulee takas ja sanoo oota tässä ja kato laukkuja ja juomia, käydää vessassa. Sitten ne istuu hetkeks ja taas menee röökille. Ei ollu meinaa mitää kivaa. Sitten saan kuulla että mies jota olen tapaillu ei olekkaan mun kanssa tosissaan ja ei pidä mua minään. Se oli se vikatikki ja mun oli pakko lähteä. Mulla oli vaan niin huono olla. Nyt on jo parempi olo kun oon saanu purettua surua ja kiukkua ja sekavia tunteita itkemällä. Nyt ei ole enää niin paha fiilis ollenkaan. Alkaa vaan asiat pikkuhiljaa selviimään ja tuli mieleen ne vanhat tavoitteet ja unelmat. Eiköhän tämä tästä. Ajattelin vaan että vau vihdoinkin mulla käy näin hyvä tuuri että löydän ihanan miehen joka oikeasti välittää musta. Oishan se pitäny aikaisten kokemuksien perusteella uskoa ettei se ole EDELLEENKÄÄN mahdollista :D Ei mulle vaan oo suotu onnea. Mussa vaan on jotain sellaista että kukaan ei halua mua vakavasti. Noh eiköhän tämä tästä.. Toivottavasti... En vaan enää jaksa tätä tunnetta kun sydän särkyy. Paljon parempi olla yksin kuin taas pelätä ja odottaa tätä kyseistä hetkeä ja tunnetta ja taas kärsiä ja kysyä itseltään MIKSI? Miksi taas. Etkö sä ikinä opi! :D En ole ikinä tuntenut mitään näin vahvaa ketään miestä kohtaan.. Se on joko hän tai ei kukaan. Ja näköjään joudun tyytymään jälkinmäiseen vaihtoehtoon. :(
Tuli keskusteltua hänen kanssaan hieman ja hän vaan sanoi että ei ole varma tunteistaan. Mitähän sekin tarkoittaa? Jos ei ole varma se on selkee merkki että ei hän edes halua. Jos oikeesti välittää siinä ei mietitä tuollaisia asioita.
Meillä oli niin ihana ystävänpäiväkin.. Kaikki oli niin hyvin . :(
En tiedä. Annetaan ajan mennä painollaan ja katotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei tällainen epäonni voi aina jatkua. Vai voiko?
<3Helena
